On ihmiset aina jollain tavalla outoja. Niinkuin nyt vaikka taas Rakas Mieheni Reio Antero ja Miehen Siskon Mies Ari. Kesällä ne alkoivat puhumaan, että lähtisivät Kuopio Maratoonille maratoonaamaan puolet matkasta. Sitten sitä piti paljon juoksennella ennen sitä ja olla Níin Hyvässä Kunnossa. Ja olivathan ne. Juoksuaika kun koitti, puolessa matkassa (kokonansa 21km) vielä nauratti.

Reioli on tuo vaalea ja Arska vieressä ruskea.

Niin ne sitten maaliin päästyään vartailivat vammojaan, mutta maaliin siis pääsivät molemmat (Arilla aika 1.44 ja Reio 1.51). Me (Oiva, Laura ja minä) oltiin kuulemma toiseksi paras huutosakki, joten on sekin jo jotakin. Minä en vaan ymmärrä, että miksi kukaan haluaa juosta, juosta yleisön edessä ja vielä juosta niin pitkän matkan, että toipuessa kuluu jokseenkin sama aika, mikä meni juoksuun valmistautuessa. No, tiedossa on, etten minä ole kovin urheilumyönteinen, ainakaan, jos ei urheiluun liity jollain tavalla jokin eläin yhdessä ihmisen kanssa (siis tietysti urheilukielteinen myös siinä tapauksessa, että kyse on jostakin eläimelle haitallisesta tai ikävästä, kuten urheilukalastus, -metsästys tms., sen nyt varmaan jokainen ymmärtää).

Takaisin tullessa ajeltiin Lukkarilan kautta, jossa Anopilla oli kauniita joriineja, tässä yksi;

Oiva tapasi Suuren Rakkautensa, Ukin Mopon, joka tässä siis teillekin, olkaa hyvät!

!!Ihahhurjaa viikonloppua!!