Täällä sitä vaan ahkeroidaan. Koirat tekee täyden työpäivän hirsiä vedellen, paitsi pikkis laskee vasikoita ja minä sen kun kirjotan. Välillä opinnäytetyötä ja välillä blogia. No ei kai, olen tauolla, kun aloitin aamun opinnäytetyöllä ja nyt keittäisin teet.:) Tauoista kannattaa huolehtia niin jaksaa taas olla reippahana.

Oiva puhuu hurjan paljon jo..Ihan ihmejuttuja sillä riittää...mistä ne kaikki tulee? Tässä taannoin tultiin hoidosta kotiin ja Romu Romppanen oli ovella vastassa Oipin ääni muuttui asiaankuuluvan lempeäksi "Mooi Raakaas".. Ihan kyllä meinas naurattamaan ruveta...Varmaan Romppastakin.

Toinen hassu oli, kun se mulle silmät kirkkaina kertoi, että torilla oli kakka. Minä siihen sitten, että kenenkäs kakka se torilla nyt ykskaks...napakka vastaus "Ukin kakka oli torilla". Väitä siinä sitten vastaan...Mistäs minä sen voisin tietää, kun en ole ollut torilla päinkään.

Pikkis leikkii Oivan kanssa tosi hienosti. Yleensä pallolla. Selän kun kääntää, Oiva aktivoi Pikkistä vessapaperirullilla ja rusinoilla... Hauskaa, kun näkee, miten lapsi osaa olla koiran kanssa ja koira lapsen. Viime aikoina Oiva on halunnut (omien sanojensa mukaan vetää) pikkistä lenkillä. Siis taluttaa. Se onnistuukin hienosti, kun Pikkis osallistuu asiaan siihen kuuluvalla vakavuudella ja johdattaa Oivan perässään naapurin pihaan ja kaikkialle, minne Äiti ei halua mennä. 

Eilen aamulla Pikkis ja Oiva ryömivät ja kierivät ulkona ennen kuin sain köörin autoon ja päästiin lähtemään hoitopaikkaan..Onneks asutaan maalla, eikä ketään ollut näkemässä. Mummolle jätettiin kertomatta, miksi Oivan ulkohaalari on kuorrutettu kuralla ja kypärämyssy lehtikuusen neulasilla. Yritetään säilyttää edes joku imago. Aina kun tuollaisia tapahtuu, Romu Romppanen pyörittelee mulle silmiään...Mitähän se miettii?

Me muuten odotellaan taas sähkömiestä. Tulee tänään puolenpäivän jälkeen tai huomenna aamulla...Kannattaakohan tehdä suunnitelmat sen mukaan ja pysyä kotona, vai lähteä viemään koululle TALSU (katetuottolaskelman mukainen maatalouden liikeTALousSUunnitelma), jotta voivat antaa numeron siitä päivitettyyn opintokorttiini!! Talsun tekeminen vaati verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta lopulta onnistui...tai ainakin sain palautettavaan muotoon. Jos ette tienneet, ahdistun yleensä KELAn lomakkeistakin niin, että jätän tuet hakematta, ellei mies auta, ja TALSU on noin niinkun sentin nippu pelkkiä lomakkeita, joissa kysytään erilaisia tietoja. Nyt auttoi kiltti opettaja Herra Hakkarainen, ja lopulta.....tänään tai huomenna sen palautan. Lupasi H.Hakkarainen jo viime tiistaina, että pääsen läpi hyvällä yrityksellä.;) Vähäksi käy nämä jäljellä olevat opinnot. Joku kysyi jo, aionko juhlia valmistumista...Ei ole käynyt mielessäkään....mutta tarkemmin ajateltuna; Kyllä Isäntä voisi ainakin lahjoja antaa.:)

Tässä teille epätarkka kuva kaksivuotissynttäreiltä, kun on unohtunut esitellä Laura-tädin ja Arin tuoma hieno kiikku.

Ja vähän koiria lisäksi, että hengissä ovat.