Ei siis ihan perinteisessä mielessä, vaan tänään Emännän ollessa Iisalmessa ja Poijjan Mummolassa, oli Isäntä laskenut koirat pihalle. Koiria sisälle ottaessa oli piha tyhjä... Koirat olivat lähteneet omaehtoiselle liikutusretkelle. Pihaton ovi oli jäänyt auki, joten reitti oli selvä. Pikkipoo ilmaantui portin taakse nopeasti "kutsuiko joku?", mutta Romppasen jäljet (ja pikkipoon) johtivat pellolle, jossa Pomppasen jäljet yhyttivät Pupu Jussilaisen omat. Pikkis juoksenteli edestakaisin jälkiä ja sitten metsässä, kun Isäntä luovutti ja ajatteli Pompun tulevan kotiin omia aikojaan, hävisi myös Pikkis jaloista pyörimästä...hetken huutelun tuloksena rymisteli Pikkis Isännän luo Romulus perässään...Hieno vainukoira haki lauman kasaan!!! Pikkukoira nousi, osoitettuaan moista viisautta ja toimeliaisuutta, Isännän arvoasteikolla jo ehkä numerosijoille:D Emäntähän on tämän yksilön erityisen viisauden puolesta puhunut pienestä saakka, mutta Isännän päätä ei niin vain käännetä. Hyvä Pikkipoo!