..Ja yllätti minut..niinkin uskollisesti, kun se joka vuosi tulee, tänä vuonna.... no, se tuli yhtä-äkkiä. Minne meni marraskuu?

Ja nyt mua harmittaa `ihan hulluna`(Oivaa lainatakseni), etten saanut joulukortteja postiin...Ne on nimittäin olleet ihania ja tänä vuonna jotenkin erityisen piristäviä... Ollaan Oivan kanssa odotettu Postiautoa ja sitten syödessä luettu postin tuomat kortit.Kiitos siis teille kaikille ihanille ja reippaille! Tällaisia on tullut

 

Ja sitten piti minun sitä sanomani, että miten te ihmiset saatte lapsista ja eläimistä noin hienoja kuvia? Täksi jouluksi ei enää ehdi neuvot, mutta jos joitain hyviä vinkkejä saisi, voisin vaikka ens jouluksi yrittää...Meillä nimittäin kävi näin.

Tässä kaikki olivat vielä kutakuinkin paikalla, mutta katseesta loistaa...syvä tyhjyys?

Ja muhun iski perinteinen kunnianhimo...ovatko muka ilmeet parhaat mahdolliset?

Joten Romppanen katsoi parhaaksi liueta paikalta...

 

Ja kun kutsuin sen takaisin..sen toi mukanaan yleisen sekasorron.

 

Huomaa käsi, joka pitelee lasta paikallaan...ja Xenan ilme "ai, eiks tästä saakaan palkkaa?"

Joten Xena häipyi...

 

Ja oikeastaan Oivakin halusi tulla kuvatuksi salibandymailan ja -pallon kanssa ennemmin.

Ja minä muistin, että yks aika tärkee juttu on unohtunut...nimittäin meidän Belgiantuontimäyräkoira. Se on asiallisesti rokotettu ja madotettu, vaikkakin myönnän, se oli äkkipikainen ratkaisu ja heräteostos ja minä tiedän, ettei eläimiä saisi sillä tavalla ottaa...en vain voinut jättää sitä sinne..en vaan voinut.