Se on minun uuden, vuonna 2002 alkaneen elämäni lahja. Se on minulle kultaa kalliimpi, se on perheeni oikeutettu jäsen. Opettanut se on niin paljon..

Se on muuttanut minua...opettanut näkemään itseni koiran silmin, opettanut katsomaan asioita toisesta vinkkelistä, opettanut, ettei asioista selviä vain antamalla ajan kulua, vaan että niihin on löydettävissä ratkaisu, vaikka matka etenisi hitaasti..

Sen vuoksi olen joutunut pohtimaan, kuinka sidottuna toista olentoa voi pitää sen menettämisen pelossa. Se on sopeutunut suuriin muutoksiin ja ottanut ne kuitenkin ilolla vastaan.

Se on minun sydämeni Koira, Ystävä, jollaista ei tule toista.

Se johdatti minut ruokkimaan koiriani luonnonmukaisesti. Se johdatti minut koirien rauhoittavien eleiden pariin ja se opetti, että laumanjohtajuus on puuta ja heinää.

Se on koira, joka opetti meidät aitaamaan pihan koiranpitävästi... ja se on opettanut myös, että se pysyy varmassa aidassa vain, koska se haluaa pysyä.

Se on Koira, jonka kanssa kaikki tuntui olevan hankalaa ja se on koira, jonka kanssa on mukava elää.

Se on Koira, joka pissi koiria vierastavan sulhaskandidaatin syliin riiuureissulla ja sai silti Miehen kutsumaan itseään Omaksi Koirakseen.

Se on Koira, joka on opettanut minua ymmärtämään herkän koiran sielua ja jonka kanssa löysimme yhdessä tavan leikkiä, naksuttimen.

Se on Koira, joka herättää minut yöllä koskettamalla varovasti viiksikarvoillaan kasvojani.

Se on Koira, joka on minulle rehellinen ja joka osoittaa luottamuksensa kertomalla minulle kivustaan.

Se on Koira, jonka ollessa muualla koti on tyhjä ja hiljainen.

Se on Romulus Augustulus. Minä Rakastan Sitä. 

1129795.jpg

Nyt se nukkuu kodinhoitohuoneessa. Siltä röntgenkuvattiin tänään selkä ja lonkat ja kaikki oli hyvin... Ongelmat ovat siis pehmytkudoksissa ja näin ollen hoito voidaan miettiä ja kohdistaa niihin. Ja me saamme sen pitää omana Ompakkeenamme.<3

1129837.jpg