Moro vaan. Synty se sittenkin. Eikä ollut edes kovin paha.. Tai no.. Mutta päätin, että en valita.;) Ihana on tuo Aarre. Maha täynnä nukkuu hyvin, joten mitäpä sitä muuta toivoo? Oiva on jämerä isoveli, mutta Äiti taitaa sen pahanolon saada niskoilleen joka tapauksessa aina. Romulus oli suorastaan innoissaan pikkuisesta, Xena kummasteli kovin. Eiköhän tämä siis tästä. Väsyneenä, mutta ihan onnellisena. Kotona on kiva olla Isännän kanssa. Ja pikkuisten poikien. Ja koirien. Japonienjadegujenjahamstereiden. Ja ilman vatsaa.

Sen verran synnytyksestä vielä..likaiset yksityiskohdat privana niille, jotka haluavat niitä kuulla.. mutta jossain vaiheessa meinasi usko kaikesta huolimatta loppua ja juuri kun ajattelin jättää koko homman sikseen ja lähteä kotiin, Isäntä heitti mulle sellaisen kommentin, jota en odottanut. Se sanoi minulle, että "Hei, mieti, vähän jaksat vielä ja sitten pääset koirien kanssa metsään!" Sillä apinanraivolla jaksoin loppuun. Että hyvä mies. Ihana ja kamalan rakas. Onneks en yksinäni ollut siellä. Siis ilman Isäntää. On se vaan niin.:)

Tervetuloa kylään vaan. (Muistakaa ottaa omat eväät mukaan, niin voidaan sit kahvitella.;)