No niin. Olemme olleet päivän keskenämme, siis minä, Ellis, koirat ja Oiva ja Aarre. Isäntä siis lähti töihin isyyslomalta, koska jonkun pitää töitäkin tehdä ja kerryttää verorahoja valtiolle.hmph.

Mutta. Aamulla syötiin ja rakenneltiin legoilla. Ajatus oli, että yksi on poissa pelistä, kun Aarre simahtaa. Kauaa ei tarvinnut odotella (Kolme hurraa-huutoa nukkuvaisille lapsille!). Pääsimme Oivan kanssa Matotehtailijoiksi. Kas Näin:

Nuorempi tehtaanjohtaja oli kyllä ihan hyvällä tuulella, ilmeestä huolimatta.

Kiitos vahoista, Ystävämme L ja K!

Kuten arvata saattaa...vaha alkoi elää omaa elämäänsä ja siinä sitten kävi näin.

Olipa kerran pieni koira.

Pieni koira oli hyvin, hyvin utelias ja erittäin herkkäuskoinen. Sillä oli suuri halu auttaa kohtaamiaan olentoja, joista joillakin oli hyvin, hyvin vaikea elämä. Eräänä päivänä Pieni koira oli kävelyllä itsekseen pikkuruisilla jaloillaan, paikassa, jossa se ei kuunaan ollut käynyt. Paha vain, sillä juuri siinä paikassa asui Möykky Möhkäle.

Möykky ei ollut kuunaan nähnyt yhtä herk...herkkäsieluista koirankuvatusta, joten se hymyili maireasti, niinkuin nyt tapana on,  yrittäen näyttää, noh, vähemmän möhkäleeltä.

Pieni koira säikähti hieman, mutta koska se uskoi kaikista kohtaamistaan olennoista ensisijaisesti hyvää, se kierteli ja kaarteli ja uskaltautui lopulta nuuskaisemaan Möykkyä takaapäin..

..Ja koska Möykky pysyi hipihiljaa paikoillaan, Pieni koira rohkaisi mielensä ja haisteli Möykkyä myös etupuolelta.

Kun ne näin olivat saaneet tutustumisen aluille, Pienen koiran luottamus oli osoittautunut jälleen kerran sen mielestä aiheelliseksi, ne alkoivat jutella, pikkuista puhetta, niinkuin tapana on. Tovin kuluttua, koska Möykky oli hyvin tarkkanäköinen möhkäle, mitä muihin otuksiin tulee, se uskaltautui pyytämään Pientä koiraa kurkistamaan vihlovaa viisaudenhammastaan.

 

Ikävä kyllä, Pieni koira oli niin hyväuskoinen, että se todellakin kurkisti. Pieni koira oli hyvin likinäköinen ja Möykyn kita niin pimeä, että se ei kertakaikkiaan nähnyt koko viisaudenhammasta! "O she shielhä. Kahho shyemmältä!" kehotti möykky. Ja surullista kyllä, Pieni, hyväuskoinen koiramme.. se todellakin pisti päänsä syvemmälle pimeään ja haisevaan onkaloon!

Ja juuri silloin Möykyn leuat väsyivät ja lonksahtivat kiinni!

Sen oman kertoman mukaan tapaus oli silkka vahinko. Jotkut sen tuttavat epäilivät kyllä sen olleen tarkoituksellista.. Ne kun eivät olleet niin hyväuskoisia kuin Pieni koira-vainaa.

Totuus meni pian hautaan Möykyn mukana, sillä niinkuin aika korjaa pienet ja hyväuskoiset, se korjaa myös muovailuvahat pöydältä talteen päiväunien ajaksi ainakin.