Täällä arki pikkuhiljaa käynnistyy. Kovasti odotan jo metsälenkkiä, voimat vielä niin vähissä, että elämä, kaikkien olennaisuuksien (oma ja eläinten ruokinta) lisäksi, keskittyy sänkyyn. Jossain pimeissä haaveissani ajattelin, että jaksaisin singahtaa metsään jo torstaina. Totuus oli unelmaa karumpi ja nyt on ponien hoitohommatkin ulkoistettu isännälle. Ja me Aarteen kanssa keskitytään nukkumiseen ja syömiseen. Oiva on reipas isoveli, mutta nyt veljeys on vähän kriisissä, koska Oiva on omien sanojensa mukaan pieni eikä iso. Niinkuin tietysti onkin. Tässä isoäidin toiveesta kuva ipanasta ilman pipoa.

Ja tässä veljekset (siellä sängyllä:)