Viikonloppu meni tohinassa, kun Isäntä oli duunissa ja IsoÄ ja IsoI olivat kylässä meillä. Oiva on jo parantunut hyvin, lääkekuuri jatkuu keskiviikkoon, mutta enää ei onneksi edes huomaa eroa, onko Oiva ottanut lääkettä vai ei. (Aiemmin hengitys ahdistui lääkkeen vaikutuksen hiipumisen myötä ja avautui taas lääkkeen ottamisen jälkeen.) Lauantaina oltiin Oivan ystävä L:n synttäreillä ja oli hauskaa, niin, ettei kotiin meinattu poikaa saada. Eilen sitten kaveriporukalla Naapurissa, jossa lapset viihdyttivät toisiaan.

Koirat, nuo elämänilot, olivat kauniita, kuten aina.

Puusta tippui keppinen.

Oiva maalasi tekemänsä pöntön lintuja varten..

Isi kiipesi puuhun pönttöä kiinnittämään. IsoI ja koirat antoivat hyviä ja tarpeellisia neuvoja.

Aarre on kasvanut kovasti ja juttelee ja hymyilee (ja kuolaa) paljon.

Aarren mielestä isoveli on paras viihdyttäjä, jota kuvanottohetkelläkin piti katseella tarkasti seurata.

Pienen pojan ystävä on maailman paras pieni koira.

 

Edit. Tässäpä Täti Kuukiven toivehen toteutus. Kelpaako? (Tänään ei aurinko ole suotuisa, ei siis parempiakaan tarjolla:)