Tämä päivä oli suuri päivien joukossa, sillä tänään Oiva sai polkupyörän. Ei nyt ihan omaksi, mutta lainaan, jotta nähdään, millainen pyörä näihin maasto-olosuhteisiin vaaditaan. Minäkin sain päivän naurut, kun Isäntä yltyi soittamaan paikalliseen urheiluliikkeeseen ja kysyi, löytyykö apupyöriä, kysyi myyjä, että tarvitseeko Isäntä ne kenties itselleen vai kenelle ajatteli.

Noh, me sitten Umppalumpan kanssa tartuimme pyörää sarvista ja suunnistimme naapuriin. Otin narua mukaan, että "jos sä nyt et sit ihan ite jaksa koko matkaa polkea, niin äiti voi vähän vetää..." Selvisi pihatien aikana, että pyörällä ajamisen taitoa ei saa synnyinlahjana, vaan se pitää opetella, sekä ohjaaminen että polkeminen. 500 metriä ja kahdeksan kaatumista myöhemmin Äiti päätti, että seuraava hankinta lapselle on pyöräilykypärä. Ja ehkä myös kolmipyöräinen, jonka ohjaustankoa ei saa linkkuun niin, että pyörä kippaa takuuvarmasti.

Tässä kuva, heivähänksmäolenraskaana- hei vähänks se on tiine- tyttösestä, joka saa minut pitämään kättä vatsan päällä vähän väliä, että jos vaikka tuntisin pennut...Huokaus. Minä, jolla ei koskaan ole vauva- tai pentukuumetta. Noh, nyt on. Molemmat. Onneksi ihmisvauvoja syntynee lähipiiriin piakkoin useita... ehkä myös jotkut koiravauvat löytävät uusiin koteihin lähiympäristöön..Tiedä vaikka!:)

Aarre on tänään huimat kolme kuukautta vanha. Käytiin neuvonnassa ja painoa oli tullut lisää, nyt 6.7 kg ja pituuttakin oli 62cm. Aarre vierasti Neuvolantätiä ja alkoi karjua, kun täti erehtyi koskemaan. Minä meinasin purra.Tulee nyt kiusaamaan minun pientä. Mokoma.