Meillä vaihtui eilen hevosvoimat, kun ponit lähtivät vauvantekoaikaa odottelemaan (jos en kauhean väärin muista, Brisku heinäkuulla ja Bella elokuulla) Johannalle ja tilalle tallustivat Heta-issikka minulle lainaan ystäväksi ja viime kesänäkin meitä ilahduttanut suomenhevonen Valo Päivinsä kanssa.

Isäntä vastustaa gööttilapsen hankintaa viimeiseen asti. Onneksi minä olen harjoitellut väsytystaistelua kovasti lapsia nukuttamalla ja uskon, että Isäntä alkaa taipua. Siitä kertoo mielestäni se, että hän on katsonut Pikkukoiran pentuvideoita itsekseen.. Sitkein voittakoon!;)

Aarre kasvaa kovasti. Kohta neljä kuukautta ikää ja painoa reippaat seitsemän kiloa. Ihan vielä ei ympäri pääse itse, mutta kova on yritys.

Oiva on oppinut uusia asioita..muun muassa mököttämään. Tarinoiden kertominen onnistuu myös ja hyviä ne tarinat ovatkin. Iskälle oli yhtenä päivänä kertonut tälläisen: "Olipa kerran pikku pikku perhonen (sormilla näytti, miten pieni), joka lensi kauas kaus." Niinhän se menee, että hyvä tarina on perusrunko, johon kuulija lisää höysteet.