Aika menee kamalan äkkiä. Koko ajan. Tänä aamuna heräsin, oli syksy taas, lapsille laitoin toppapuvut, kun lähdettiin ulos. Ja vasta eilen oli kesä.

Mun reissuraportti jäi kamalan pahasti kesken, kun ehdin vaan ne pentusten ihan ihanat kuvat päivittää, mutta en sitten muuta. Kun pitihän mun kertoa, mitä kaikkea tapahtui. Silloin tiistaina me käytiin katsomassa Susannan kanssa Marjan hienoa terassia, sen lisäksi, että katsastettiin Susannan perheen uusi kotikin. Voi että oli hiano sekin.

Sitten vasta näinkin! Nevasiilin! Että osasi olla pieni eläin! Ja vaikka olisin muuta väittänyt, kerron, että jos minulle joku tuollaisen antaisi, ottaisin oitis. Ne vaan taitavat olla sellainen  laji, ettei niitä niin vaan saa kiinni.

"Ottaisin minä Nevasiilin, jos vain kiinni saisin. Pieneen koriin sen pistäisin ja kotiin kuljettaisin, pieneen koriin sen pistäisin ja kotiin kuljettaisin.

Eipä anna meidän Reijo Nevasiiliä ottaa, eikä se edes usko että sellainen siili on totta, eikä se edes usko että sellainen siili on totta!"

Kotiin tullessa käväistiin tyhjentämässä herkut Inkan luota. Oiva ja Tuomas leikkivät, Aarre istui sylissä ja söi ja Romulus hengaili hyvässä gööttiseurassa. Oli mukavaa ja jaksettiin hikisinä ajella kotiin saakka. Kiitos Inka ja Tuomas! Mulla oli kamera autossa, mutta tuolla Onninmaassa on kuvia pojista.

Nyt minä menen kahveelle.

Enkä laita tähän Oivasta kuvaa, koska se on kuvauskiellossa niin kauan, että hiukset kasvavat. Päätin Oivaa odottaessa, että en ikuna leikkaa lasteni hiuksia itse, koska en osaa ja ne näyttävät sitten juuri siltä. Pidin päätöksen hienosti siihen saakka, kunnes sen unohdin. Ja nyt on siis lapsi kuvauskiellossa. Paitsi jos on pipo.

Oltiin me muuten katsomassa Pressan katteja ja niiden pomppulinnaa. Pomppulinna oli kiva, katit Miska ja Rontti pelottavia. Myös Oivan mielestä siis.

Otsikko tarkoittaa tietenkin Pikkukoiraa, joka nukkuu auton kyydissä. Tarvitseeko kertoa, ikävä on vieläkin.