Lupaan kuvia illalla, niistä pennuista siis. Kirjoitin äsken pitkät pätkät ja tsädäm, kone hukkasi sen kaiken. Pikaisesti hermoja kiristellen (oli juuri niitä hyviä tarinoita ne, jotka hävisivät;). Aamulla herättiin, syötiin ja lähdettiin puistoon. Siellä oli Tätejä rivissä. Parkkeerattiin Romuluksen ja Aarren kanssa puiden alle varjoon. Hetken haaveilin, että ollapa minullakin tuollainen sosiaalinen rinki hiekkalaatikon reunalla. Kun siinä tovin istuskelin, kuuntelin ja katselin, ajattelin sääntöjen olevan hiekkalaatikon reunalla vielä tiukemmat kuin aikoinaan hiekkalaatikolla. Että siis, me ei mihinkään kylälle seuran vuoksi muuteta.:) (Saatte te meidän hiekkikselle tulla leikkimään silti:)

Nämä tälläset me voitais ottaa kotiin.

Meillä puhalluskukat vasta kukkivat, täällä ovat helikopterit jo valmiina lentoon!

Nämä ovat ne punaiset kengät, palkkiona synnytyksestä. En jaksa etsiä linkkiä aiemmista, mutta tammikuussa sellaiset lupasin itselleni. Vaelluskenkiä ei löytynyt punaisina, joten toteutin unelmani ja ostin El Naturalistat. Rakastan. Tässä kyllä oikeasti kuvasin kärpästä. Missäs se on?

Herra Kaunismieli virvoitti meitä läsnäolollaan.

Tämmöstä tänne. Mitäs sinne?