Me ollaan täällä A.Arpinaaman ja koirien kanssa neljästään, kun Isi ja Oiva ovat pelaamassa, niinku täällä ruukataan sanoa, salipändiä.

Aarre osaa nousta hienosti polvilleen tukea vasten, ja on aikamoisen suloinen kirppu, kun virnistää ja yrittää nähdä mun kasvot, kun sihtaan kameralla.

Kirjailin kaksi villakankaan palaa aikapäiviä sitten. Niitä oli tarkoitus syntyä neljä, mutta vaikka miten tikistin, niin ei. Eilen ajattelin, että olkoon sitten, tehdään kahdesta valmista. Tuli siis neljä taskua, joista ylimmässä kruunupäinen tirppa ja toiseksi alimmassa punkkariponi, josta en saanut kuvaa.

Näin, tirppa.

Ja koska kone oli jo valmiiksi pöydällä, tein tälläisen, jota olen suunnitellut Oivan syntymästä saakka. Paree myöhään, ellei silloinkaan. Pöytäliinasta kun jäi vahakangasta yli.

Kun Isäntä on kylillä, kiipeää Romppanen sohvalle Isännän elkein. Jonkunhan siellä on maattava.( Kuulostipa taas joltain, miltä ei pitänyt..meidän Isäntä ei tapaa sohvalla paljoa makailla...:)

Rakas, viisas, kaunis.