Kun Oiva lähti eilen hoitoon, minä tulin kotiin, kuten tavallista, laitoin Aarren nukkumaan ja istuin tähän tietokoneelle. Selatessani blogeja (etsin käyttöä niille mustille langoille), kuulin Oivan huoneesta outoa supinaa. Koska tiesin, että koirat nukkuvat toinen eteisen nojatuolissa, toinen makuuhuoneessa (öhöm, ei sängyssä, eihän...?), arvelin, että Oivalassa tapahtuu jotain mielenkiintoista. Pukeuduin paparazziksi, otin kamerani ja hiivin katsomaan.

Oivalla on lelu, jonka minä ostin Reiolle silloin, kun seurusteltiin. Se on Kultsiboltsi ja lähtien saapumisestaan, se on tehnyt kaikenlaisia temppuja. Siis syyllinen kaikkeen mahdolliseen.

Siellä Kultsiboltsi taas oli, loistavine ideoineen, houkuttelemassa mierontielle ja konnuuksiin hyväuskoisia ja luonteeltaan sopuisia (ja vähän tyhmiä) dinosauruksia!

Dinosaurukset, kilttejä kun ovat, suostuivat ja lähtivät kohti keittiötä Kultsiboltsin johdolla.

Tarkistivat reitin.

Reitti selvä: "Juokse, Stegosaurus, juokse!"

Mihin Kultsiboltsi tarvitsi dinosauruksia? Ryhmätyö on voimaa.

Sissin elkein Kultsiboltsi kiipeää penkille...

...Ja auttaa dinotkin ylös.

Penkiltä pöydälle oli vähän helpompi kiivetä.

Kultsiboltsi tsemppaa.

HÄH, mitä ne tekee? Ei voi olla totta!!!

 Joskus kuvatessani en muista, että se, mitä näen kameran läpi, on todellisuutta ja tapahtuu ihan oikeasti. Tämä herätti minut ja tajusin, mitä näin.Aarghhh!

Huutoni havahdutti Kultsiboltsin ja kumppanit ja ne ottivat jalat alleen.

Käsittämätöntä.