Olen koukussa. Sinnittelin tänne saakka, koska tiesin tässä käyvän näin. Facebook imaisi minut sisäänsä teholla, joka repii mieheltä järjen ja lapsilta äidin.;)

Oiva on aina mukana jutuissa ja napsii sanan sieltä, toisen täältä. Tänään Oiva pyöritteli veispuukkia, kun ihaili helmiä erään vieraan kunnioittaessa meitä läsnäolollaan. Selitä siinä sitten, että "en mä siellä kauheesti ole..." Se olisikin kyllä vale, koska olen siellä. Koko ajan.

Olen löytänyt jo varmaan kymmenen ihmistä, joiden kanssa tuli jaettua erinäisiä pätkiä nuoruudesta.. Pikkusen nostalgista. On hupaisaa, että melkein kaikilla on lapsia... Yhden kanssa sovin jo, että tavataan leikkipuistossa, kun satutaan kotokulmille. Ei ihan heti olisi uskonut, kun viimeksi nähtiin.

Meillä on myös muuta aktiviteettia ilmassa. Vuohet huutaa kuin syötävät yötä päivää kiimoissaan. Lyydialle suunnittelen jouluksi pukin vierailua..;) Vaikka päätinkin jo, että se saa levätä ensi talveen ja kuntoutua. Alkukesän kilistely houkuttaisi silti kovasti. Enttententtenteelikamentten.

MÄÄÄ uskon joulupukkiin.