Hävettää ihan, miten vähän täällä blogissa on näkynyt koirankuonolaisia. Päivitykset keskittyy aina melkein nykyisin lapsiin.. Tylsää. Siis ei se, että päivitykset ovat lapsista, vaan että pelkästään niistä..ja no, joskus vuohista.

Koirat on täällä kotona nykyisin niin rauhallisia. Ihan aikuistuneita, joten niistä ei saa hirveästi mitään "arvatkaa, mitä se nyt teki"-matskua..ehkä siinä on se selitys.

Paitsi yhtenä päivänä Pomppanen oli syönyt kaikki letut pöydältä, eikä ollut ryökäle jättänyt yhtään meille.

Xena on rauhallinen ja kamalan aikuinen. Siis itsekseen aikuinen. On sillä onneksi vielä virtaa, mutta joihinkin asioihin se ei enää viitsi osallistua. Niin kun vaikka astianpesukoneen täyttämiseen, seisomalla koneen etulevyn päällä.

Kuulin yhdestä porukasta, jotka reenaa ilokseen joka toinen perjantai agia ja tottisliikkeitä Siilinjärvellä. Se olis meille ihan passeli, joten toivotaan, että mahdutaan Xenan kanssa porukkaan. 

Tämä koskee Romppasta (ja vähän myös Aarrea, sori). Meillä oli, ennen lasten syntymää koirilla sellanen tapa, että koit, sillon Wilma ja Romppanen meni nukkumaan, kun  me alettiin syödä. Nykyään saan Aarren ja Romppasen, joilla ilmeisesti on YYA-sopimus, jatkuvasti kiinni, kun Aarre syö jotain (mitä ikinä) ja antaa välillä Pomppasen jyrsiä samaa evästä ja laittaa sitten taas omaan suuhun. On tietysti kehittyneempää näin, kun Oivan ollessa pieni, hän söi luita lattialta.. Riisikakku on sentään kypsää.

Nntätiä matkiakseni, sananlaskut uusiksi;

Joka koiritta kasvaa, se kunniatta kuolee.