Viime aikoina minä olen joko a.)aktivoitunut elämässäni b.)herännyt todellisuuteen, että elämässäni tapahtuu (paljon riemastuttavia) asioita. Ja tämä ploki on sen ihan itse opettanut. Että on se elektroniikka hyödyllistä, vaikka romantiikkaakin tarvitaan (toim.huom.ed. on viittaus Leevi&the leavingsin teemaan liittyvään lauluun).

Nimittäin nimittäin. Oltiin hupaisalla ja suhteellisen hurjalla porukalla metsäretkellä. Tai oikeammin suolla, mutta nähtiin me puitakin. 

Kuvassa siis Onni, Onnin emäntä Mirjami-Ilona ja te tiedätte kyllä ketkä.

Millä perusteella ihminen valitsee koiransa rodun? Minulla yksi (joku voisi väittää turhimmaksi:) kriteeri oli koiran sopiminen luontoon..siis että koiran tulee näyttää Pieneltä Eläimeltä Metsässä. Voitteko väittää, ettei rotuvalinnassa kriteeri täyttynyt?

No, luonnossa oli ainaisen kaunista, puolukoita, syksy ja muutama kanttarelli.

Ja äkäiselle mummolle tiedoksi, ettei meidän pieni vaatimaton neiti X tullut ajatelleeksi, että hänen kunnianarvoisa Isoäitinsä olisi kuulumisista niin kovin kiinnostunut..Neiti X mitä nöyrimmin pahoittelee. (ja pyytää samalla, että rouva isokasvattaja päivittäisi koulutusblogiaan, jotta hän oppisi taas uusia asioita emännän kouluttamisesta. Siitä kun tuntuu olevan siellä sylttytehtaalla oikein kovastikin kokemusta.;)