Nimittäin täällä meillä.. Olen vieraantunut mökkihöperyydestä ja huomannut, että sosiaalisuudessa on hyviäkin puolia. Ollaan Oivan kanssa käyty jo kahdessa kyläpaikassa! Viime viikolla Mervin ja Venlan luona ja eilen kummastelemassa, miten Jori on oppinut kävelemään!! Hauskaa. Eilen kuljeksin lumisessa ja hiljaisessa metsässä koirien kanssa ja mietin, että täällä mun sielu lepää.. Oivakin on viihtynyt kotona, joten elämä siis jatkuu. Ens viikolla Oippidoo menee taas hoitoon, ja sitten me lähdetään reissuun. Isoäidille siis erikoisterkut....

JA... Ette kyllä ikinä arvaa mitä!! No okei, kerroin tän jo joillekin, mutta voitte silti kummastella, että vou, vähänkö...:) Me nimittäin oltiin ihan tavallisella automatkalla tuolla Pielaveden ja Lapinlahden välillä viime lauantaina ( Isännällä oli peli..voittivat 5-7(sivuseikka)). Ajeltiin kotiinpäin joskus pimeän aikaan.... yhtä-äkkiä, auton valoissa oli SUSI! Tai sitten se oli huonosti hoidettu sekarotuinen koira, jolla oli tutkapanta ja minä olen umpisokea ja vähän tyhmä (ja innoissani siitä huolimatta). Nähtiin se vain pari sekuntia, joten lajinmääritys ei ole varma.... mutta silti! Vähänkö!?