Tiedä häntä, tarkoittaneeko tuo otsikko nyt sitä mitä tarkoitan -tarkoittaneeko mitään- mutta tiedätte tunteen, kun joku päästää suustaan sammakon ja omalla vastauksellasi tarkoittamatta saat koko seurueen hämilleen ja häpeämään sitä sammakkoa ja sitten juuri tulikin muuten mieleeni, että piti mennävessaanjatkaamatkaamennäruokkimaanlapsiakoiriahevosia ja oikeastaan autokin on sakkopaikalla. Oli muuten aika kiva Jykylän reissu, paitsi. PAITSI. Kotona melkein, Kuopiossa ABC ja pahuksen paluuliikenne. Sukulaisia ja melkein on aina kiva nähdä. Paitsi kun niitä näkee kerran viidessä vuodessa. Oli nimittäin siellä Pitkälahden ABC:llä Rakkaan Tätini Leski vaimoineen (yksi vaimo vain). Ei olla nähty siis sitten meidän häiden. Jonkun aikaa mukavia juteltuamme, Mauri kosketti (!) mun vatsaa ja kysyi, "niin, moneskos teille nyt olikaan tulossa?", minä siihen viisaana "Toinen. Syntyi tammikuussa. (M:n vaimo punastui tässä) Aarre. Oiva ja Aarre." Että se myötähäpeä. Sen jälkeen Maurikin punastuiko? Tiedä punastumisesta, mutta rento small talk alkoi olla tosi paljon enemmän small kuin mun maha. Leipähylly,maitohylly ja autoon. Niin sitä voi itseään huijata. Luulin, että se maha on, jos ei nyt ihan pyykkilauta (en minäkään hulluja luule), niin ainakin vähän pienempi. Edes vähän. Noh, ajattelinpa sitten, että ehkä ei jollekin herkemmälle emännälle kommentoi Mauri mahasta. Voitte nimittäin uskoa, että eipä yhtään kirpaissut, ei. Ajattelinpa vaan sitäkin, että Hyvät, te raskaana olevat (tai joskus tulevat) ystäväni. Olkaa iloisia, jos joku koskee ja kommentoi silloin, kun olette raskaana. Tuntuu kyllä ihan jonkun verran paremmalta silloin kommentit. Ja taidanpa tiukasti pitää Aarren mukana siihen asti, kun paita peittää ihrat.

BTW, Isäntä kommentoi kauniisti tapahtunutta, "se Mauri on tainnut nähdä sinua viimeksi ennen yhtään lasta..." Otin kommentin hyvällä. Meidän Isäntä on nimittäin siinä viisas, että lapsenteko saakin sen mielestä näkyä. Kömmin tuonne sen viereen ja varmistan vielä.;) Huippuhauskaa maanantaina, kannetaan itsemme (ja vatsamme) ylpeinä!

p.s. Ja oli muuten söpö nuiden karvajalkojen jälleennäkeminen. Nukkuvat eri huoneissa. Niin söpöä toimintaa nimittäin.