Tällanen rumilus ilmaantui hakemaan kantokasoja meidän tien varrelta tänään. En kehdannut jäädä kummemmin pällistelemään, vaikka Naapurinukko V. kehtasi hyvinkin (sininen haalari vas. laidassa). Otin kuitenkin kuvan (ikkunan läpi;).

Nyt pitää antaa bonnuspisteitä metsäfirmalle, joka saapui vasta pesimäajan mentyä ohi noita kasoja hakettamaan, vaikkakin on ihan tutkimustietoa (niinkuin nyt ei maalaisjärki riitä), että niiden arvo energiantuotannossa laskee reippaasti, kun niitä seisotetaan ilman suojaa monta talvea. Tässä tapauksessa kaksi. Mutta kauhea kuhina siellä kävi keväällä ja kesällä... Toivottavasti enää ei ollut pesissään kukaan...Pelastautukoon ken voi!

Nauratti, kun mentiin tänään metsään päiväkävelylle, Pikkis sai ihan hassun viirapääkohtauksen ja juoksenteli töppöjaloillaan minkä pääsi edestakaisin, edestakaisin. Olisivat esteratsut olleet kateellisia moisista hyppyjen liitovaiheista yli oksien ja sammalmättäiden.

Toivottavasti Ponineiditkin pian tulevat miehelästä kotiin ja päästään taas heinän tuoksuun. Onkin ollut jo kamala ikävä.

Metsässä on vesi korkealla ja ihania värejä.

Nyt taitaa tulla Isäntä ja UmppaLumppa ja kohta myös ystäväni T.