On hauska tietää, että olette odottaneet päivitystä. Lopultakin sain aikaiseksi koneelle istua, joten.

Viime aikoina on sattunut monenmoista. Minuun iski Reion loman alettua julmettu väsymys, jonka seurauksena täällä tapahtui vain välttämättömin. Kevennetyn kuurin tulos on se, että minun univaikeuteni ovat mennyttä, en herää enää mihinkään. En kyllä muista myöskään mitään, unohdan kuunnellessani jonkun puhetta, että minulle puhutaan ja siitä eespäin. Ehkä se palautuu vielä.Isännällä on vielä reilu viikko kesälomaa, toivotaan, että sen loppuun mennessä.

Oiva odottaa kovasti pääsevänsä lapsikuoroon lallattelemaan. Pääsee Oiva myös hoitoon silloin tällöin aamupäiviksi ja kerhoon. Ne ovat iloja ja palkkaa siitä, että jaksaa olla minun ja Aarren kanssa kotona kaiket päivät.

Aarre ryömii melkein. Taaksepäin hyvinkin ja kierimällä sivusuuntaan, mutta eteenpäin...se on aika vaikeaa. Isoveikka osaa onneksi opettaa. (Neuvolantäti kysyi, joko Aarre saa kiljumisesta kiljumiseniloa..Arvatkaa.)

Minne sää hävisit?

Pikkukoira on päässyt kouluun. Koska Äidit voivat myös opiskella. Jäljellä on 3 kertaa ja oppi on mennyt perille (tosin jo aiemmin, koska kurssilla harjoitellaan perusasioita, luoksetuloa, kontaktia, seuraamista jne.) Me ollaan kurssilla saamassa häiriötä eli/ja virikkeitä. Ihanaa.

Ja loput kuvista ilman selitystä, koska 10 äänekästä prosenttia perheestä tuli juuri ulkoa sisälle.

(Tän kuvan otti Iskä saatuaan lapsen hysteeriseen tilaan.)