Isäntä oli jälleen viikon lomalla(kiitos valtio isyyslomasta).. Nyt ollaan kotona ilman Iskää ja päivä alkaa olla ohi. Siis päivä ilman Iskää, kun kohta se jo tulee töistä:) Me saatiin tänään yksi tuttu ja yksi vieras (nyttemmin tuttu hänkin) käymään meillä, kun P ja Nonna kävivät kylässä. Oli hauskaa porista asioista maan ja taivaan välillä.. Kiitos, että ollaan ystäviä P! Olet huippu! Koiratkin saivat uuden ystävän Nonnasta, joka kuuluu selvästi samaan sukuun kuin Pomppanen, siitä kertoo Mikki Hiiri-kuvio kasvoilla. Vormulat sujuivat myös kolmestaan.

Ja Sentulle kävi, kuten nuorimmalle leikissä yleensä. Se sai lumipesut.:)

Kuvat otti P. Kiitos siitäkin! Lauantaina tapahtui sellainen ihme, että Umppa halusi Aarteen syliin. Ja uskalsikin..ensimmäistä kertaa. Joku juttu on varmaan siinä, miten lapsi toista sylissään pitää, siis joku tekniikka, jolla se pienempi pysyy siinä turvallisesti. Se pitäisi ehdottomasti synnärillä opettaa. Sen verran villiltä näytti. Mutta hienosti Oiva piti, ei siinä. Minä en osannut neuvoa, miten Aarretta pidellään. Sunnuntaina saatiin uusi pirttikalusto. Se on 40cm isompi kuin edellinen ja ehdottomasti odotettu. Nyt mahdutaan koko lauma taas aamuteelle (siis silloin, kun Isäntä on töissä:). Sunnuntaina oli iltapäivällä hassunhauska kerho koolla. Tiedätte itse, keitä olette. Kiitos! ( Ja minä tiedän, että jotkut teistä käyvät täällä.) Tässä blogeilemisessa on sellainen hauska piirre, että vaikka se periaatteessa kasvattaa yhteisöllisyyttä ja plaahplaah, niin sosiaalisuutta noin yleisessä mielessä se ei välttämättä lisää. Nimittäin. Kun lopulta saa jonkun porukan ihan reaalimaailmaan saman pöydän ympärille, niin suuri osa lauseista alkaa tahi loppuu sanoihin "luitte varmaan meidän blogista" tai "joo, mä luinkin siitä sun blogista". No, sinälläänhän sillä ei ole väliä, mutta aika tehokkaasti vähentää juttuaiheita. Tietysti sitten voi puhua blogaamisesta yleensä ja siitä (ainakin naisten kesken) päästään muihin asioihin suhteellisen sujuvasti.;) (Ja miehillä nyt pelijuttuja riittää aina..tai jos ne loppuu, niin aina voi puhua armeijasta..hohhoijjaa.)

Mukavaa päivänjatkoa! (Hurraa, kohta lenkille!;)

Muuten, tänään nähtiin ensimmäinen kunnon hymy Ipanammalta. Olen luullut nähneeni niitä jo jokusen, mutta todennäköisesti se on ollut kuvitelmaa. Tänään hymy oli niin selvä tutin takaa, että ei jäänyt epäilyksiä! <3 Hmm..hymyn sai Pikkukoi, joka nuuhkaisi kasvoja ohikulkiessaan. Äitinsä poika;)